1. HELSINGIN HOVIOIKEUS

S 97/737 19.11.1998

Patentinloukkaus

Molok Oy / Osmo Keski-Liikala

Veikko Sallille on 25.11.1992 myönnetty patentti nro 87064 "Menetelmä jätteiden säilytyksessä ja keruussa sekä jätesäiliö ja jätesäkki tai vastaava menetelmän toteuttamiseksi" hakemuksella, joka oli tullut julkiseksi 21.1.1990. Patentti on sittemmin siirretty Molok Oy:lle (jäljempänä kantaja) 24.2.1993 merkityllä siirrolla.

Patenttiselityksen mukaan keksinnön kohteena on menetelmä, jossa jätteiden säilytykseen ja keruuseen käytetään väliajoin tyhjennettäviä jätesäiliöitä. Jätesäiliöissä käytetään säilytystilaa ja sen sisällä apusäiliötä, joka tyhjennyksen yhteydessä joko poistetaan ja korvataan uudella apusäiliöllä tai tyhjennetään ja palautetaan takaisin. Lisäksi keksintö kohdistuu jätesäiliöön ja jätesäkkiin tai vastaavaan menetelmän toteuttamiseksi.

Menetelmälle on pääasiassa tunnusomaista se, että apusäiliön yläreuna on kiinnitetty säilytystilan yläreunaan, jolloin apusäiliö on yläreunastaan avoin ja jätteet pudotetaan sitä kautta apusäiliön sisään ja että apusäiliö tyhjennetään pohjaosan kautta siihen muodostetun avattavan ja suljettavan aukon kautta. Jätteet voidaaan pudottaa apusäiliöön vain avaamalla säilytystilan kansi.

Kantaja oli vaatinut, että Keski-Liikalan (jäljempänä vastaaja) todetaan loukanneen kantajan patentin tuottamaa yksinoikeutta ja että tätä kielletään jatkamasta patentin loukkausta sekä velvoitetaan korvaamaan vahingot ja suorittamaan riittävä käyttökorvaus. Kantajan mukaan vastaaja oli valmistanut ja markkinoinut kantajan patenttia loukkaavia jätesäiliöitä ainakin tuotenimillä "Tielaitos-2000", "Luonto 1300L" ja "Luonto 4000L", ensin Paltamon Muovi ja Puu Ky:n nimissä vastuunalaisena yhtiömiehenä, myöhemmin Kainuun Lasikuitu Oy:n toimitusjohtajana ja viime vaiheessa omissa nimissään. Vastaajaa oli ensimmäisen kerran kielletty loukkaamasta kantajan patenttia 3.12.1992 päivätyllä kirjeellä.

Kantajan mukaan keksintö on katsottava sinänsä tunnettujen yksityiskohtien uudenlaiseksi yhdistämiseksi ja ainakin osaksi myös uudessa sovelluskohteessa. Lisäksi kantajan mukaan tarkastelun tulisi ensisijassa keskittyä itsenäisiin patenttivaatimuksiin. Kantajan mielestä loukkaavan tuotteen ei tarvitse olla kaikkien patenttivaatimusten mukainen. Kun patenttivaatimuksissa ei määritellä patentoitavaa tuotetta yksityiskohtaisesti, riittää, että loukkaava tuote liittyy patenttivaatimuksiin.

Kantajan mukaan vastaajan tuotteissa on vastaavanlainen säilytystila kuin kantajan patentissa. Vastaajan tuotteissa apusäiliön muodostaa sivulta avattava kehikko ja kertakäyttösäkki. Sivulta avattavuus ei muodosta uutta menetelmää, koska patentissa pohjaosasta avattavalla säiliöllä tarkoitetaan mitä tahansa avoimen täyttöaukon alapuolella olevaa apusäiliön osaa. Luonto 4000L-mallissa apusäiliötä ei ole yläreunoistaan kiinnitetty varsinaiseen jäteastiaan mutta tämä on kantajan mukaan merkityksetöntä, sillä kyseessä on ylimääre.

Kantajan mukaan patenttivaatimuksesta 12 ilmenee, että vastaajan käyttämät apusäiliöt loukkaavat kantajan patentilla suojatussa menetelmässä käyttämiä apusäiliöitä. Koska patenttiselityksen mukaan myös verkkomainen rakenne on mahdollinen, on myös kehikkorakenne, joka pitää sisällään kertakäyttöistä jätesäkkiä, katsottava täysin samanarvoiseksi ratkaisuksi.

Kantajan mukaan vastaajan jätesäiliössä on myöskin patenttivaatimuksen 7 mukaiset silmukat tai vastaavat ekvivalentit nostoelimet säiliön nostamiseksi. Lisäksi vastaaja käyttää ainakin kehikkorakenteisissa apujätesäiliöissään patenttivaatimuksen 8 mukaisesti kertakäyttöistä jätesäkkiä apusäiliön sisässä.

Vastaaja kiisti kanteen kokonaisuudessaan. Vastaaja vetosi ennakkokäyttöoikeuteen sillä perusteella, että oli jo vuodesta 1987 lähtien valmistanut ja vuodesta 1988 lähtien myynyt itse kehittelemiään tuotteita, jotka sisältävät patentin suojaaman ja yleisesti tunnetun teknisen idean käsittävän menetelmän.

Patenttivaatimusten osalta vastaaja totesi, että koska patentoituun menetelmään ei sisälly mitään uutta teknistä ratkaisua, patenttivaatimuksen 1 mukainen suoja-ala on suppea. Patenttivaatimus 12 tarkoittaa tarkoittaa vapaasti ilmaistuna säkkiä tai vastaavaa, jossa on kaksi suuaukkoa ja toinen näistä voidaan avata ja sulkea. Tälläinen säkki on hyvin tunnettu entuudestaan, joten patenttivaatimus ei välttämättä suojaa kaikkia tälläisiä säkkejä. Lisäksi loukkaavaksi väitettyjä tuotteita ei voida kuvailla jätesäkiksi tai vastaavaksi eikä vaatimus 12 siten voi täyttyä.

Käräjäoikeus totesi ennakkokäyttöoikeuden osalta, ettei näyttönä esitetystä valokuvasta käynyt ilmi siinä esitetyn keräysvälineen rakenne, joten näyttämättä on jäänyt, että vastaaja olisi patentin hakemishetkellä valmistanut sen kaltaisia tuotteita kuin mistä tässä asiassa on kysymys. Näin ollen ennakkokäyttöoikeutta ei ole syntynyt.

Kantaja oli esittänyt mm. eurooppapatentin nro 425547 näytöksi siitä, että apusäiliön kiinnittäminen jätesäiliön yläreunaan on ylimääre. KO katsoi kuitenkin, etteivät nämä yksin riitä vaan huomioon on otettava myös patenttiselitys, patenttivaatimuksissa oleva määrittely ja tarkasteltavana olevan seikan olennaisuus patenttia kokonaisuutena arvioitaessa.

Vastaaja oli tuote-esitteensä sivun 3 piirustuksiin ja tekstiosaan vedoten halunnut osoittaa, ettei säiliörakenteisen eikä kehikkorakenteisen malliin apusäiliö ole yläreunastaan kiinnitetty ympäröivään säilytysastiaan.

Käräjäoikeus katsoi, että toiminnallisena tapahtumana kehikkorakenteinen menetelmä on samankaltainen kuin patentilla suojattu menetelmä. Ainoana erona on apusäiliön kiinnittämättömyys säilytystilan yläreunaan ja sen poistaminen sivukautta. Teknisen rakenteen osalta käräjäoikeus katsoi, ettei kysymyksessä ole ole patenttivaatimuksen tarkoittama verkkomainen rakenne eikä apusäiliön pohjassa ole tyhjennysaukkoa. Myöskään säkkiteline yksin tai yhdistelmänä kertakäyttöjätesäkin kanssa ei teknisen rakenteensa vuoksi kuulu patentin suojapiiriin. Vastaajan menetelmä ei KO:n mukaan tässä tilanteessa kokonaisuutena arvioiden loukkaa patenttia.

Putkirakenteisten tuotteiden osalta KO totesi, että koska sisäsäiliö on ilmeisesti käyttötarkoituksensa vuoksi valmistettu kovasta materiaalista, joka on kykenevä seisomaan oman rakenteensa varassa pystyssä varsinaisen säiliön pohjaa vastaan, ei sen yläreunastaan kiinnittämättä jättämistä ole pidettävä olennaisena erona, koska kantajan mallin pehmeästä materiaalista valmistetulle apusäiliölle on sen koossa ja avoimena pysymisen kannalta välttämätöntä kiinnittäminen yläreunastaan. Näin ollen vastaajan tuotteet käräjäoikeuden mukaan loukkaavat patenttia tässä tapauksessa.

Vastaajan Luonto 1300L-mallinimellä myymä jätteenkeruusäiliö on lieriö, jonka pohja muodostuu litteästä levystä. Pohjasta lähtee viisi metalliketjua, jotka ainakin pystysuunnassa keskiosansa alapuolelta ja yläosastaan on yhdistetty vaakatasossa kulkevalla vaijerilla, joka keskiosan alapuolella on molemmista päistään kiinnitetty samaan pystyketjuun, mutta eri korkeudelle ketjun katkaisukohdan molemmin puolin.

Ketjut on kiinnitetty yläosastaan jätesäiliön säilytystilan yläreunaan kiinteästi asennettuihin koukkuihin, muodostaen täten verkkomaisen rakenteen, jonka sisäpuolelle sijoitetaan kertakäyttösäkki. Käräjäoikeus katsoi, että tämä tuote on toiminnallisena menetelmänä lähes yhtenäinen patentin tarkoittaman menetelmän kanssa. Teknisenä rakenteena verkkomaisen säkkiä kannattavan rakenteen ja siihen sijoitetun kertakäyttösäkin voidaan käräjäoikeuden mukaan katsoa olevan patenttivaatimuksen 12 mukainen. Kokonaisuutena arvioiden KO katsoi vastaajan tuotteen siten kuuluvan patentin suojapiiriin ja loukkaavan sitä.

Vahingonkorvauksen osalta KO katsoi, että patentinloukkaus on ollut tahallinen, mutta että on jäänyt näyttämättä, että vastaajan toiminnan johdosta olisi jäänyt kauppoja syntymättä. Näin ollen perustetta vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ei ollut. KO totesi kuitenkin, että kantajalla on tahallisen patenttiloukkauksen perusteella oikeus saada käyttökorvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä.

Käyttökorvausta myönnetään yleensä lisenssiperusteella sen johdosta, että loukkaaja on käyttänyt patentissa suojattua tuotetta.

Hovioikeuden mukaan kyseessä oleva keksintö koostuu entuudestaan tunnetuista osista, joiden yhdistelemisellä on saatu aikaan yllättävä tekninen vaikutus eli kyseinen keksintö on yhdistelmä. Tälläistä patenttia loukkaa vain menetelmä tai laite, joka toteuttaa yhdistelmän kaikki tunnusmerkit sellaisena kuin ne ilmenevät patenttivaatimuksista ja patenttiselityksestä.

Vastaajan putkirakenteisissa Luonto 1300L ja 4000L sisäsäiliötä ei ole kiinnitetty säilytystilan ulkoreunaan, vaan se seisoo oman rakenteensa varassa pohjaa vasten. Patenttivaatimusten 1 ja 5 mukaan menetelmä ja laite on tunnettu siitä, että apusäiliön yläreuna on kiinnitetty säilytystilaan. Tämä edellytys ei täyty eivätkä tuotteet siten loukkaa patenttia. Hovioikeus hylkäsi kanteen näiden tuotteiden osalta.

Verkkomaisen Luonto 1300L-jätesäiliön osalta hovioikeus totesi, ettei tuotteen pohjassa ole aukkoa eikä sen tyhjentäminen tapahdu aukon kautta vaan säiliötä kallistamalla, joten kanne on myös ko. säiliön osalta hylättävä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion kokonaisuudessaan ja hylkäsi kanteen.

2. PRH:N VALITUSLAUTAKUNTA 42/P/97 29.09.1998

Patentin hakeminen - keksinnöllisyys, keksinnön täsmällinen ilmaisu

Oy Metsä-Botnia Ab ja Kemira Chemicals Oy / AGA Ab

PRH ja sen valituslautakunta ovat hyväksyneet Oy Metsä-Botnia Ab:n ja Kemira Chemicals Oy:n patenttihakemuksen nro 940969 keksintöön nimeltä "Menetelmä vedenerottuvuuden parantamiseksi mäntyöljyn valmistusprosessissa sekä menetelmä mäntyöljyn valmistamiseksi".

Patenttivaatimuksen 1 mukaan keksintö kohdistuu menetelmään vedenerottavuuden parantamiseksi sellaisessa mäntyöljyn valmistusprosessissa, joka käsittää neutralointivaiheen, jossa suovan ja veden seos neutraloidaan hiilidioksidilla, vedenerotusvaiheen, jossa bikarbonaattia sisältävä vesifaasi erotetaan suovasta ja keittovaiheen, jossa edellisestä vaiheesta saatu suopa keitetään rikkihapolla mäntyöljyn muodostamiseksi. Menetelmälle on tunnusomaista, että hiilidioksidilla suoritetun neutraloinnin jälkeen ennen vedenerotusvaihetta suoritetaan toinen neutralointi rikkihapolla pH:n alentamiseksi 7,2 - 7,6:een.

AGA Ab (väitteentekijä) on katsonut, ettei keksintö toimi hakemuksessa esitetyllä tavalla, koska pieni määrä rikkihappoa ei riitä laskemaan suopa-vesiseoksen pH:ta natriumkarbonaatin puskuvaikutuksen takia kyseessä olevalla pH-alueella. Lisäksi AGA Ab on pitänyt hakemuksen suoritusesimerkkiä, taulukkoa 1 ja vaatimuksia puutteellisina ja epäselvinä.

Hakija on pitänyt keksinnön lähtökohtana US-julkaisussa 3901869 esitettyä menetelmää, jossa prosessin ensimmäisessä vaiheessa suoritetaan hiilihapponeutralointi, jolla pH saadaan lasketuksi alueelle 7,5 - 8,0. Hakijan mukaan pH tulisi vedenerottumisen parantamiseksi saada vielä 0,5 - 1,0 yksikköä alemmaksi, joka keksinnössä on toteutettu rikkihapponeutraloinnilla.

Valituslautakunnan mukaan tarvittava rikkihapon määrä riippuu olosuhteista ja suovan laadusta, eikä tietoa tarkasta määrästä voida pitää välttämättömänä menetelmän käytölle sillä alan ammattilainen osaa arvioida tarvittavan määrän halutun pH-arvon saavuttamiseksi.

AGA Ab huomautti myös, että hakemuksessa todetaan keksinnön mahdollistavan pienten (2 - 10 bar) käytön hiilidioksidineutraloinnissa, mutta esimerkissä on käytetty korkeaa painetta (11 bar). Valituslautakunta katsoi, että hakemuksen selityksen mukaan hiilidioksineutralointi voidaan suorittaa normaalipaineessa tai ylipaineessa, eikä tämä ole sinällänsä keksinnön kannalta olennainen seikka.

3. PRH:N VALITUSLAUTAKUNTA 46/P/97 30.10.1998

Patentin hakeminen - Uutuus

Larox Oy / Caustec Ab ja A. Ahlström Corporation

PRH oli hyväksynyt Larox Oy:n patenttihakemuksen nro 923127 keksintöön nimeltä "Menetelmä kaustisoinnissa muodostuvan tuotteen suodattamiseksi". Julkaisuista US 4929355 ja 4695381, kuten myöskään julkaisusta AHLSTRÖM RECOVERY PROCESSES ei käy ilmi hakemuksen mukaista menetelmää.

Valituslautakunta hylkäsi hakemuksen. A. Ahlström Corporationin viittaamasta kirjasta "Puumassan valmistus", Suomen Paperi-insinöörien Yhdistyksen oppi- ja käsikirja II, 1968, sivu D4 25, tunnetaan menettely, jossa meesa erotetaan valkolipeästä suodattimella siten, että myös meesan pesu suoritetaan samassa prosessivaiheessa ja pesusuodos yhdistetään varsinaiseen valkolipeäsuodokseen. Hakemuksen mukainen menetelmä on siten olennaisilta osin tunnettu mainitusta kirjasta.

Patentin hakeminen - Uutuus

Kleinewefers GmbH oli hakenut patenttia keksintöön nimeltä "Kalanteri" (hak.nro 880321). Myöhemmin yhtiön nimi muutettiin Sulzer Papertec Krefeld GmbH:ksi. Valmet Paper Machinery Inc. (nyk. Valmet Corporation) oli tehnyt väitteen hakemuksen hyväksymistä vastaan.

PRH ja sen valituslautakunta hyväksyivät hakemuksen. Veneman'in vakuutuksen (VL 7) liitteiden Exhibit A, D-1 ja D-2 mukaisissa kalantereissa keskiteloja kannattavat kääntövivut on laakeroitu kääntyvästi rungon suhteen laakeripukkien välityksellä. Laakeripukkien siirrettävyys ja paikoitettavuus pystysuunnassa ei käy ilmi mainituista liitteistä (piirustuksia), eikä myöskään muistiosta Exhibit B tai esitteestä "Beloit Supercalenders". Bedard'in vakuutuksen mukaan vuonna 1978 uudestaan käyttöön otetun kalanterin teloja kannattavat kääntövarret on laakeroitu kääntyvästi laaakeripukkeihin, jotka on sijoitettu siten, että laakeripukkeja voi liikuttaa pystysuoraan ruuvikaran avulla.

Valituslautakunta totesi, etteivät valmistuspiirustukset ole patenttilain tarkoittamaa julkista materiaalia, vaan tehtaan sisäisiä asiakirjoja. Niitä voidaan kuitenkin käyttää apuna julkiseksi tulleen laitteen rakenteen selvittämiseksi. Esitetyt piirustukset eivät olleet sellaista materiaalia, joka tekisi keksinnön ennestään tunnetuksi. Niistä ei ilmene hakemuksen mukaista kalanteria.

Muita julkaisuja: FI 58176, 57289 ja US 4510589.

Patentin hakeminen - Uutuus

PRH hyväksyi Jari Leinon patenttihakemuksen nro 943918 keksintöön nimeltä "Laitteisto ja menetelmä keräyspaperin tai vastaavan kuiduttamiseksi". PRH:n mielestä vedotuista julkaisuista FI 56416, 63075 ja EP 218738 ei käynyt ilmi hakemuksen mukaista laitteistoa ja menetelmää, jossa kuidutettavaa massaa pyöritetään yhtenäisenä kasaantumana rummun alaosassa pyörintäliikkeen alimmasta kohdasta laskien 90 asteen kulmaetäisyyden alapuolella.

Valituslautakunta hylkäsi hakemuksen, todeten hakemuksen mukaisen laitteiston poikkeavan mainituista julkaisuista vain siinä, että nostoelimen kulma pyörimisliikkeen suuntaan nähden on alle 90 astetta. Julkaisusta DE 2923669 ei ilmene kuidutuslaitteisto vaan seulontalaite jo kuidutetun materiaalin käsittelemiseksi.

6. HELSINGIN HOVIOIKEUS

S 97/177 22.12.1998

Mallin rekisteröinnin kumoaminen ym.

Lapuan Piristeel Oy / Jita-Pipe Oy

Jita-Pipe Oy (jäljempänä vastaaja) on 30.12.1992 numerolla 15538 rekisteröidyn sadevesikouruprofiilia koskevan mallioikeuden haltija. Hakijana on ollut 21.8.1991 Nesco Oy, hakemuksen julkiseksi tulo 20.2.1992. Lapuan Piristeel Oy (jäljempänä kantaja) on ensisijaisesti vaatinut mallirekisteröinnin kumoamista, toisssijaisesti ennakkokäyttöoikeuden vahvistamista ja joka tapauksessa mallioikeuslain mukaisen pakkoluvan myöntämistä.

Kantajan mukaan rekisteröity malli suojaa ainoastaan mallirekisteriin merkittyä perspektiivipiirrosta, joka taas ei ole vastaajan esittämän mukainen, eikä eroa olennaisesti sitä mikä on tullut tunnetuksi ennen rekisteröinnin hakemispäivää. Malli ei anna tarkastelijalle uutta kokonaisvaikutelmaa eikä eroa ennen rekisteröintiä yleisesti tunnetusta puolipyöreästä muodosta ja näin ollen sitä on kantajan mukaan pidettävä epäitsenäisen jäljittelyn tuloksena.Esitetyillä perusteilla mallirekisteröinti tulisi kumota.

Kantajayhtiö on neuvotellut tammikuusta 1991 alkaen Beta Co:n kanssa puolipyöreää kourukonetta valmistavan yrityksen löytämisestä. Beta Co:n pyynnöstä Michigan Roll Form oli ryhtynyt suunnittelemaan kourumallia ja kourua valmistavaa konetta. Nesco Oy:n myöhemmin tekemä rekisteröintihakemus on sisältänyt peilikuvan suunnittelijan laatimasta piirroksesta.

Kantaja on keväällä 1991 tarjonnut myytäväksi suunnittelijan mallin mukaista kourua ja kourukonetta neljälle eri yritykselle. Ensimmäinen mallioikeudella suojattua kourumallia vastaavaa kourua valmistava kone oli valmistunut joulukuussa 1991. Markkinointiin oli mahdollista ryhtyä ennen elokuussa saatua mallipiirrosta. Kantaja oli siten omasta mielestään ryhtynyt olennaisiin toimiin käyttääkseen ammattimaisesti hyväkseen suunniteltua mallia, jollaiseksi vastaaja on mallin 15538 poikkileikkauksen esittänyt, ennen kuin rekisteröintiä koskeva hakemus tehtiin. Markkinointi on kantajan mukaan ainakin ammattimaiseen liiketoimintaan ryhtymistä. Edelleen kantaja toteaa käyttäneensä mallia hyväkseen mallioikeuslain tarkoittamalla tavalla hakemuksen tullessa julkiseksi.

Kantaja ei ollut ilmoituksensa mukaan tietoinen rekisteröintihakemuksesta eikä tapahtuneesta rekisteröinnistä ennen lokakuuta 1994. Koska malli oli luotu Kanadassa, kantaja katsoi ettei sen tarvinnut kohtuudella edes olla tietoinen hakemuksesta.

Vastaaja vetosi esineen käyttötarkoituksen merkitykseen mallin uutuutta arvioitaessa ja totesi sen pakottavan turvautumaan tiettyihin perumuotoihin, jolloin pienikin ero olisi katsottava olennaiseksi. Lisäksi vastaajan mukaan käyttöesineen suojan edellytykseksi ei voitaisi asettaa mallin omaperäisyyttä tai taiteellista tasoa.

Pelkkä kourua valmistavan koneen valmistus ei vastaajan mukaan tarkoita, että kantaja olisi käyttänyt kyseistä mallia ammattimaisesti hyväkseen. Lisäksi kantajan mahdollinen markkinointi on vastaajan mielestä epärealistista, koska kantajalla ei ollut konetta eikä siitä oltu tehty yhtään tilausta. Kantaja on vastaajan mukaan kyennyt hyödyntämään ja valmistamaan kourumallin mukaista konetta vasta vuoden 1992 puolella. Näin ollen vastaaja katsoo, ettei edellytyksiä ennakkokäyttöoikeuden tai pakkoluvan myöntämiselle ole. Lisäksi vastaaja totesi, että kantajan olisi alalla toimivana yrityksenä tullut olla tietoinen alalla suojatuista malleista, korostetun selonottovelvollisuuden periaatteen mukaisesti.

Käräjäoikeus totesi, että malli on rekisteröitävissä, jos se on luovan työn tulos, uusi ja aikaisemmin tunnetuista malleista olennaisesti eroava. Mallioikeuslain esitöissä todetaan, että suojaa annetaan vain sille, joka on itse luonut mallin henkisen työn avulla, mistä seuraa melko ankara uutuusvaatimus. Käräjäoikeuden mukaan tämä merkitsee käytännössä sitä, ettei malli ole aikaisemmin ollut yleisön saatavissa.

Käräjäoikeuden mukaan useimmissa tapauksissa jonkin yksityiskohdan muotoileminen uudestaan ei tee mallia uudeksi. Toisaalta mallin kuvaaman esineen käyttötarkoitus voi pakottaa tiettyihin perusmuotoihin, jolloin pienikin ero on KO:n mukaan katsottava olennaiseksi. Sadevesikourujen käyttötarkoituksesta johtuen niiden perusmuoto on aina samanlainen ja muotoilumahdollisuudet rajalliset.

Mallioikeuslain esitöissä sekä oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, ettei saman perusmuodon käyttämistä voi pitää jäljittelynä, jos malli muutoin olennaisesti erottuu aikaisemmasta mallista. Käräjäoikeus katsoi, että malin 15538 antama ulkoinen kokonaisvaikutelma eroaa siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen rekisteröimispäivää. Näin ollen vaatimus rekisteröinnin kumoamisesta hylättiin.

Mallioikeuslain esitöissä on todettu, että pakkolupaa koskevia säännöksiä on niiden poikkeusluontoisuuden vuoksi tulkittava ahtaasti. Käräjäoikeus katsoi, ettei koneen luovuttaminen kolmannelle tai pelkkä kourua valmistavan koneen valmistus osoita, että kantaja olisi käyttänyt mallia ammattimaisesti hyväkseen ennen 20.2.1992.

Kantaja ei ole myöskään KO:n mielestä osoittanut uhranneensa paljon työtä ja varoja mallin ammattimaiseen käyttöön eikä muutakaan erityistä syytä pakkoluvan myöntämiseen. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset ennakkokäyttöoikeudesta ja pakkoluvasta. Kanne hylättiin kokonaisuudessaan.

Hovioikeus totesi, että mallirekisteröity kouruprofiili on puolipyöreä ja siinä on sisäänpäin käännetyt reunataitokset ja jyrkästi ulospäin kääntyvä ulkoreuna. Mallioikeuden kohteena on sadevesikourun esikuva nimenomaan sellaisena kuin se ilmenee mallirekisteriin otetusta mallia esittävästä kuvasta.

Asiassa on HO:n mukaan selvitetty, että markkinoilla on riidan kohteena olevaa mallirekisteröintiä haettaessa ollut erilaisia puolipyöreitä ja kantikkaita sadevesikouruja. Jonkin verran aiempaa korkeampi kouruprofiili ei HO:n mukaan anna mallille uutta kokonaisvaikutelmaa eikä mallirekisteröidyn sadevesikourun suunniittelu- ja kehitystyö ole vaikuttanut riidanalaisen kourun profiilin ulkomuotoon niin, että se silmämääräisesti arvioiden olennaisesti eroaisi siitä, mikä oli tullut tunnetuksi ennen rekisteröinnin hakemispäivää.

Vaikka asiassa ei oltu näytetty täysin vastavaa mallia kuin rekisteröitu malli, on se kokonaisuutena arvioiden sadevesikouruna siinä määrin tavanomainen, että sen suunnittelun ei voida katsoa edellyttäneen luovaa työpanosta. Hovioikeuden mukaan näillä perusteilla mallia ei olisi saanut rekisteröidä ja siksi rekisteröinti on kumottava.

7. HELSINGIN HOVIOIKEUS

S 98/359 29.12.1998

Mallin loukkaus

RC-Linja Oy / ABB Fläkt Oy (ent.Lapinleimu Oy)

PRH on 29.5.1992 rekisteröinyt mallin nro 15192 tavaralle "tuloilmalaite" RC-linja Ky:n hakemuksesta. Mallioikeus on siirtynyt Kiinteistö Oy Kausalan Hallitie 6 - nimiselle yhtiölle 25.4.1994. RC-Linja Oy:llä (jäljempänä kantaja) on käyttölupa malliin.

ABB Fläkt Oy (jäljempänä vastaaja) on ilman lupaa vuoden 1994 keväästä lähtien valmistanut ja myynyt STH-tuloilmanhajoitinta, joka ei kantajan mukaan olennaisesti eroa kantajan mallista. Kantajan mukaan tuloilmalaitteen etuseinämä voidaan muotoilla vapaasti, ilman teknisesti välttämättömiä ratkaisuja, kun taas tuloilmahajottimen takaosan muotoilu on välttämätön tekninen ratkaisu, missä ei ole luovaa panosta.

STH-hajoittimen etuseinässä käytetty rei´itys on samankaltainen kuin kantajan tuotteessa eikä samantyyppistä rei´itystä ole ollut aikaisemmin markkinoilla olleissa tuotteissa. Lisäksi rekisteröidyn mallin mukaisen tuloilmalaitteen ulkomuodon tunnusmerkillinen piirre on kaareva, keskeltä ulospäin suuntautuva etuseinä, jollainen on kantajan mukaan myös vastaajan tuotteessa. Muodon kannalta olennaista on kahden tason käyttäminen, toisen tason ollessa takaseinänä suora ja toisen tason muodostaessa tästä ulkonevan keskiosaltaan takaisin takaseinään liittyvän pinnan.

Vastaajan laitteen etuseinämän keskellä oleva taitos ei kantajan mukaan riitä erottamaan sitä kantajan mallista. Kantajan mukaan päätylevyjen muotoilu on seurausta etuseinän muotoilusta eikä sillä ole vaikutusta kokonaisarvostelussa.

Vastaaja on todennut, että samankaltaisuutta arvioitaessa tulisi huomio kiinnittää yksinomaan tuloilmahajoittimen ulkomuotoon, teknisten ratkaisujen ollessa merkityksettömiä. Näin vertailtuna vastaajan tuloilmahajoitin ja kantajan malli eroavat toisistaan siinä määrin, että ensiksi mainittua voidaan vastaajan mukaan pitää itsenäisen luomistyön tuloksena. Lisäksi vastaaja on todennut, että STH-tuloilmahajottimen on suunnitellut itsenäisesti teollinen muotoilija, mikä taas osoittaa itsenäisen työpanoksen olemassaolon eroavuusarvostelun perusteena.

Vastaajan tuotteen ja kantajan mallin eroista vastaaja on todennut, että STH:n etuseinä ei ole kaareva vaan se muodostuu kahdesta, toisensa leikkaavasta tasopinnasta. Mallissa etuseinä yhtyy terävästi takaseinään kun taas vastaajan tuotteessa käytetään reunalevyä liitoksena. Lisäksi vastaajan hajottimessa etuseinän päätylevyt ovat kolmiomaiset ja upotetut etuseinän suorien reunojen tasoon nähden, kun kantajan vastaavat ovat puolipyöreät ja sijaitsevat etuseinän kaarevien reunojen tasossa.

Rei´ityksen osalta vastaaja on huomauttanut oman hajottimensa reityksen muodostuvan kahdesta erillisestä reikäkuviosta, kun mallissa rei´itys on yhtenäinen. Reikien sijoitus symmetrisesti taas on vastaajan mukaan kautta aikojen yleisesti käytetty tapa, joka johtuu tuotteiden käyttötarkoituksesta ja ilman ohjailun asettamista teknisistä vaatimuksista. Vastaajan tuotteessa on lisäksi rei´itetyt päätylevyt päinvastoin kuin kantajan rekisteröimässä mallissa. Vastaaja on myös todennut rei´ityksen olevan välttämätön käytännön edellytys tuloilmahajottimen toiminnalle eikä kantajan väittämällä tavalla luovan työ tulos.

Käräjäoikeus katsoi, että vastaajan tuote eroaa kokonaisuutena arvosteltuna selvästi mallin nro 15192 mukaisesta tuloilmanhajottimesta. Rekisteröity malli on kolmiulotteinen, joten eroavuusvertailu on tehtävä vapaasti kaikista katselukulmista tuotteiden asennustavasta riippumatta. Mallioikeusrekisteröinnillä ei suojata teknistä ratkaisua vaan ulkomuotoa, joten mallisuoja ei käräjäokeuden mukaan koske rekisteröinnillä suojatussa mallissa olevaa rei´itystä tai siihen ehkä kytkeytyvää teknistä ideaa.

STH-tuloilmahajottimen kotelo-osan etuseinän ulkoneva muoto perustuu etulevyn tasomaiseen taivutukseen. Etulevy on taivutettu kummaltakin sivultaan samansuuntaiseksi tasomaiseksi sivulevyksi ja keskeltä kahdeksi leikkaavaksi tasopinnaksi, jotka aikaansaavat tavaran keskiosan ulkonevan muodon. STH-hajottimen kotelon päätylevy on muodoltaan siipien päistä taitetun nuolen muodon kaltainen. STH-hajottimen päätylevyt on upotettu etulevyn taivuttamattomien sivujen tasoon nähden, mikä lisää STH-hajottimen ulkonäön kulmikasta vaikutelmaa verrattuna riitamalliin.

Mallioikeuden loukkausta koskevilta osin syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

PRH:N VALITUSLAUTAKUNNAN PÄÄTÖKSIÄ MALLIOIKEUTTA KOSKEVISSA ASIOISSA

8. 90/M/97 06.10.1998

Gyproc Group AB

"Kattolevy/seinälevy"

9. 91/M/97 06.10.1998

Gyproc Group AB

"Kattolevy/seinälevy"

10. 3/M/97 06.10.1998

Nintendo Co., Ltd

"Tiedontallennuskasetti pelikoneita varten"

11. 9/M/97 06.10.1998

Warnaco Inc.

"Naisten alusvaate"

12. 14/M/97 06.10.1998

Warnaco Inc.

"Miesten alusvaate"

13. 196/M/97 06.10.1998

Triumph International AG

"Alusvaate"

14. PRH:N VALITUSLAUTAKUNTA 38/U/98 30.09.1998

Hyödyllisyysmallioikeus - vaatimus mitättömäksi julistamisesta

"Kellunta-asu"

Mira-Tex Oy / Hanski Edustus Oy

PRH ja sen valituslautakunta hylkäsivät Mira-Tex:n hakemuksen hyödyllisyysmallin nro 2799 julistamisesta mitättömäksi. Hanski Edustus Ky oli 12.11.1996 hakenut hyödyllisyysmallioikeutta keksintöön nimeltä "kellunta-asu". Hakemus oli tehty muuntamalla samaa keksintöä tarkoittava patenttihakemus nro 960674 (hakemuspäivä 14.2.1996) hyödyllisyysmallihakemukseksi. Rekisteröinti oli tapahtunut 18.3.1997.

Valituslautakunnan mukaan muuntamalla tehty hakemus katsotaan tehdyksi samana päivänä kuin mainitty patenttihakemus. Hyödyllisyysmalli koskee kellunta-asua, jossa sisäkankaan ja päällikankaan väliin on sijoitettu huokoista muovia oleva neste- ja kaasutiivis kellunta-aine. Suojavaatimuksen mukaan keksinnölle on tunnusomaista, että kellunta-aineessa on reikiä olennaisesti koko kellunta-aineen alueella kellunta-asun järjestämiseksi hengittäväksi.

Mira-Tex Oy on katsonut, että suojattu tuote ei ole uusi eikä eroa selvästi heidän aiemmin kehittämästään tuotteesta. Mitättömäksi julistamis vaatimuksen liitteinä 1 ja 2 olevat tyyppihyväksyntäpäätökset koskevat Mira-Tex Oy:n valmistamia kellunta-asuja, mutta liitteistä ei ilmene esillä olevan keksinnön mukaista ratkaisua. Liitteinä 3 - 5 ei valituslautakunnan mukaan voida pitää julkisina, eikä liitteistä sinänsä ilmene keksinnön mukaista kellunta-asua. Liitteistä 6 ja 7 ilmenee olennaisesti esillä olevan kaltainen kellunta-asu, mutta valituksessa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella kyseisten liitteiden tai liitteissä kuvatun kellunta-asun voitaisiin katsoa tulleen yleisesti tunnetuksi ennen hakemispäivää.

Valituksessa on lisäksi viitattu Saaristomeri-lehden artikkeliin (2/1996, s.11-12, ei julkaisupäivää) artikkeliin, jossa on käsitelty edellä mainitun Mira-Tex Oy:n kelluntatakin kehittelyä. Esillä olevan keksinnön mukaista ratkaisua ei valituslautakunnan mukaan artikkelista kuitenkaan ilmene.

15. PRH:N VALITUSLAUTAKUNTA 50/U/98 30.10.1998

Hyödyllisyysmallioikeus - vaaatimus mitättömäksi julistamisesta

"Tuloilmalaite"

Sanhem-Konsultit Oy / ABB Fläkt Oy

PRH oli julistanut Sanhem-Konsultit Oy:n hyödyllisyysmallin "Tuloilmalaite" nro 3085 rekisteröinnin osittain mitättömäksi. PRH:n mukaan hakemuksen mukainen keksintö erosi aikaisemmin tunnetuista ratkaisuista siinä, että reikärivistä ulospuhaltava tuloilmasektori on siinä aina pienempi kuin 60 astetta. ABB Fläktin viittaamasta esitteestä "ACTIVENT suutinkanavajärjestelmät" ei mistään ilmene sektorikulman voivan olla 60 astetta pienempi.

Valituslautakunta hyväksyi valituksen ja julisti koko rekisteröinnin mitättömäksi. Valituslautakunta totesi keksinnölle olevan tunnusomaista, että reikärivistä ulospuhaltava tuloilmasektori on pienempi kuin 60 astetta, ja että kotelon päässä on sinänsä tunnettu paineenmittauskammio. FI-julkaisusta 79608 tunnetaan vastaava 0-300 asteen sektorilla varustettu laite kuin edellä mainitusta esitteestä, jossa sektori oli 60 astetta. FI-julkaisu 90466 ei anna mitään lukuarvoa tuloilmasektorin kulmalle. Valituslautakunnan mukaan hyödyllisyysmallihakemuksen mukaista keksintöä oli pidettävä ammattimiehelle ilmeisenä.

PRH:N VALITUSLAUTAKUNNAN RATKAISUJA TAVARAMERKKIÄ KOSKEVISSA ASIOISSA

16. 43/T/97 16.10.1998

PLODIMEX AUSSENHANDELSGESELLSCHAFT M.B.H.

Klass 33

Ansökan avslagits.

17. 36/T/97 16.10.1998

E. Tjeliesen A/S / HACHETTE FILIPACCHI PRESSE

ACTU-ELLE >< ELLE

Klass 3

Ansökningen bifölls.

18. 192/T/97 26.10.1998

STORA CARTON BOARD GMBH/Europay International S.A

AUROCARD><EUROCARD, EUROCARD GOLD CARD

Luokka 16

19. 269/T/97 26.10.1998

DR. ROBERT WINZER CHEMISCH-PHARMAZEUTISCHE FABRIK GMBH

BETAGENTAM=BETAGEN

Luokka 5

20. 74/T/97 26.10.1998

PAROT INVESTMENTS S.A.

HEDGREN (figurmärke, nr T199500580)

Klass 18

21. 62/T/97 29.10.1998

INTER-COOP

WIGWAM=WIG-WAM, WIGWAM (nr 131602)

Klasser 9,18,20,22,28

22. 129/T/96 29.10.1998

SCHENK S.A. /Oy Estrella Ab

ESTRELLA><firmaregistrering Oy Estrella Ab

Klass 33

23. 75/T/97 26.10.1998

FRY's METALS, INC.

figurmärke alphametals

Klasser 1 och 6

Ansökningen avslagits. Ägar inte särskiljningsförmåga.

24. 87/T/97 29.10.1998

Artekno Oy

TERMISET

Luokka 21

Hakemus hylätty. Erottamiskyvytön.

25. 86/T/97 29.10.1998

Artekno Oy

BOTTLER

Luokka 21

Hakemus hylätty. Erottamiskyvytön.

26. 85/T/97 29.10.1998

Artekno Oy

PLATTER

Luokka 21

Hakemus hylätty. Erottamiskyvytön.

27. 84/T/97 29.10.1998

Artekno Oy

SERVER

Luokka 21

Hakemus hylätty. Erottamiskyvytön.

28. 58/T/97 29.9.1998

Lexicon AB

LEXICON

Klasser 9, 16, 41, 42

Besvären förkastas. Ägar inte särskiljningsförmåga.

29. HELSINGIN HOVIOIKEUS

S 98/750 12.01.1999

Toiminimen rekisteröinnin kumoaminen

Lihasavustamo Huhtasalo Oy:n liiketoiminta oli siirtynyt Huhtahyvät Oy:lle (jäljempänä kantaja) elokuussa 1988. Aarre Huhtasalo (jäljempänä vastaaja) oli saanut rekisteröinnillä yksinoikeuden Huhtasavu-toiminimen käyttöön 1989. Kaupparekisterissä elinkeinonharjoittajan nimeen oli tullut virhe (Aarre Armas Huhtasalo).

Kantaja vaati Huhtasavu-toiminimen rekisteröinnin kumoamista perustellen vaatimustaan sillä, että oli elokuusta 1988 alkaen käyttänyt Huhtasavu-nimeä toiminnassaan. Kantajan tarkoituksena oli ollut muuttaa toiminimensä Huhtasavu Oy:ksi. Vastaaja oli kantajan mukaan rekisteröinyt itselleen toiminimen Huhtasavu vasta saatuaan tietää kantajan aikeista ottaa käyttöön uusi toiminimi. Vastaaja oli siten toiminut tarkoituksessa vaikeuttaa ja haitata kantajan toimintaa.

Kantaja oli kesäkuussa 1997 tekemällään päätöksellä päättänyt ottaa käyttöön Huhtasavu-aputoiminimen, jolla harjoittaisi kestomakkaroiden valmistusta. Vastaajan rekisteröinti muodosti aputoiminimen rekisteröinnille esteen. Tästä aiheutui kantajayhtiölle haittaa. Kantajan mukaan vastaaja ei ollut käyttänyt toiminimeä toiminnassaan ainakaan viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana.

Vastaaja kiisti kanteen todeten, ettei rekisteröinnin kumoamiselle ollut edellytyksiä. Liiketoiminnan kauppaan ei ollut sisältynyt kilpailunrajoitusehtoa.Vastaaja kiisti tienneensä kantajan aikomuksista. Kantaja oli vastaajan näkemyksen mukaan pyrkinyt vastikkeettomasti hyödyntämään Huhtasalon nimeen liittyvää arvoa ja siten menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti. Vastaaja ilmoitti luovuttaneensa 30.11.1995 tehdyllä sopimuksella (voimassa 1.12.1995-30.11.1997) toiminimen käyttöoikeuden. Em. sopimuksen voimassaoloaikana hän ei ollut voinut käyttää toiminimeä, joten hänellä oli ollut toiminimen käyttämättömyyteen hyväksyttävä syy.

Käräjäoikeus kumosi Huhtasavu-toiminimen rekisteröinnin (nro 445 014). Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että liiketoiminta oli siirtynyt kantajalle elokuussa 1988, ja ettei toiminimeä ollut käytetty viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Vastaaja ei ollut käräjäoikeuden mukaan esittänyt hyväksyttävää syytä toiminimen käyttämättömyydelle. Toiminimilain 13 § mukaan toiminimen saa luovuttaa vain elinkeinotoiminnan luovutuksen yhteydessä. Vastaaja ei olisi saanut luovuttaa toiminimeä, kun luovutukseen ei sisältynyt elinkeinotoiminnan luovuttamista.

Toiminimen väitetyllä käytöllä haasteen tiedoksiannon jälkeen ei ole merkitystä. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Huhtasavu-toiminimen rekisteröinnistä aiheutui kantajalle haittaa, ottaen huomioon mm. kantajan hallussa oleva tuotemerkkiä Huhtasavu koskeva materiaali.

Helsingin hovioikeus:

Ei muutosta.

30. HELSINGIN HOVIOIKEUS

S98/765 13.11.1998

Aputoiminimen rekisteröinnin kumoaminen

Oy Lippupalvelu Biljettjänst Ab / Konserttitoimisto Impressaari Oy

Kantaja vaati aputoiminimen "Lippupalvelu Impressaari" kumoamista toiminimilain 19 § nojalla ja vastaajan kieltämistä käyttämästä tunnusta "Lippupalvelu Impressaari". Kantajan mukaan aputoiminimeä ei ollut käytetty viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, eikä käyttämättömyydelle ollut esitetty hyväksyttävää syytä.

Tunnus "Lippupalvelu" oli kantajan mielestä erittäin voimakkaasti vakiintunut Lippupalvelu Oy:n toiminnan tunnuksena, joten se nautti tällä perusteella suojaa sekä vakiintuneena tavaramerkkinä että toissijaisena tunnuksena. Aputoiminimi oli rekisteröinnin este kantajan tavaramerkin rekisteröinnille ja aiheutti siten kantajalle haittaa.

Vastaaja kiisti kanteen kokonaisuudessaan. Sana "Lippupalvelu" osoitti sen mukaan ainoastaan palvelun laatua. Vastaaja viittasi toiminimilain 31 §, jonka mukaan toiminimeä kirjoitettaessa on mainittava koko toiminimi. Lippupalvelu Impressaari/Konserttitoimisto Impressaari oli vastaajan mukaan vaikeasti sekoitettavissa Lippupalvelu Oy:öön.

Käräjäoikeus kumosi aputoiminimen "Lippupalvelu Impressaari" rekisteröinnin. Kanne hylättiin perusteettomana kieltovaatimuksen osalta. Aputoiminimi oli kantajan tavaramerkin rekisteröinnin este, joten aputoiminimen rekisteröinnistä aiheutui kantajalle haittaa. Vastaaja ei ollut käräjäoikeuden mukaan osoittanut missään yhteydessä käyttäneensä aputoiminimeään kanteen vireillepanoa edeltäneiden viiden vuoden aikana.

Asia jää käräjäoikeuden tuomion varaan.